2-tahtisessa moottorissa pakoputki on se osa, joka pääasiassa määrittelee moottorin käytöksen. Netistä löytyy monenlaisia laskukaavoja ja laskureitakin pakoputken mitoitukseen. Jotta asiasta ei tehtäisi turhan monimutkaista, niin tässä artikkelissa keskitytään vain oleellisiin perusmitoituksiin.

Tärkein mitta varmaankin vastapaineen alkamisen määrittelevän supistuskartion E etäisyys pakoaukosta. Vastapaine on se juttu, joka ”ahtaa” tuoreen seoksen sylinteriin.

Toiseksi tärkein mitta on alkukäyrän A pituus, joka määrittelee alipainepulssin synnyn sylinterissä. Alipaine sylinterissä vetää tuoretta seosta sylinteriin enemmän kuin pelkkä mekaaninen kampikammion pumppaus.

Kolmanneksi tärkein mitta on laajenuskartion D kulma, joka määrittelee alipainepulsiin voimakkuuden. Kulma vaihtelee yleensä 9 – 12 asteen välillä.

Nejänneksi tärkeimmät mitat muodostuvat supistuskartion kulmasta ja tasapaksun osuuden C mitasta.

Käytännön esimerkki: Pakoaukko on auki 190-astetta ja huuhteluaukot 120-astetta. Moottorin maksimivääntö halutaan kierrosluvulle 8000

Alkukäyrä: ((190-120) x 3450) / 8000 = 30,2 cm pakoaukon reunasta mitattuna.

Mitta supistuskartitoon: (190 x 3800) / 8000 = 90,3 cm pakoaukon reunasta mitattuna.

Tasapaksun osuuden mitta onkin sitten hieman mutkikkaampi laskea, ja noin yleisenä periaatteena voisi sanoa, että mitä pitempi tasapaksu osuus on, niin sen vaikeampi saada putkea toimimaan riittävän laajalla tehoalueella. Noin yleisesti tasapaksun osuuden pituus on parittomalla luvulla, kuten 1/3 tai 1/5 tai 1/7 kerrottuna mitta B. Esimerkissä on valittu 1/5 x B, eli C:n mitaksi muodostuu (1/5) x 90,3 = 18 cm

Laajennuskartion D pituus on siis B – A – C = 90,3 – 30,2 – 18 = 42,1 cm

Loppukartion E pituuden määrittelee kartion kulma, joka yleensä on noin 25-astetta. Poistoputken F pituus on vähintään sama kuin loppukartion E pituus. Poistoputken halkaisia on 0,6 – 0,65 x alkukäyrän halkaisia.